Diario de heepoxx, 31 ago. 21

Täällä vähän sama juttu. Peilistä ei kyllä eroa huomaa, muutamia vaatteita joihin vyötä ei saa on jäänyt isoksi ja viimeksi ostetuista vaatteista osa on yhtä kokoa pienempiä. Ei tässä muu auta kuin kärsivällisyys. Tsemppiä! 

En oo vielä ostellu oikeastaan mitään uusia vaatteita😊 leggingsejä oon joutunu ostaa ja niistä voi ostaa kokoa pienempiä. Oon todennu, et oon aina käyttäny ilmeisesti niin venyviä vaatteita, että ne on edelleen ihan hyviä päällä 😄 joidenkin kohdalla oon miettiny, et onks ne kiristäny aikasemmin hirveesti ku ei ne edelleenkään liian isoja ole. Mut tsemppiä jatkoon, kyllä se muutos alkaa näkymään, kun tarpeeksi pitkään jaksaa😊 

Toi kyllä pitää omalta kohdaltani paikkansa, että esimerkiksi housut on yleensä aika strechejä olleet, niin ei kai niistä huomaa kovin nopsaa (paitsi se vyön tarve). Ja kun muuten on löysällä vaatteella tottunut läskinsä peittämään, ei se lisälöysyys ihan tule omille silmille. Lisäksi olen omannut ison rintavarustuksen aina, ja uskokseni siitä on kuitenkin lähtenyt. Ja toki pidän mielessä, että kyllähän se joka kilo kun vaaka lähteneeksi näyttää tekee hyvää terveydelle, kai se sitten osin on sitä sisäelinten rasvaa. 

Selkeä koko muutoksen huomaaminen tuli vaatteiden suhteen mulle kun oli tippunut jotain 30kiloa eli siinä menee tovi mutta jos paljon pudotettavaa niin kyllä se sieltä tulee vastaan, itse en ihan älyttömän innoissani ole nyt kun kaikki vaatteet isoja ja uusiminen pitää tehdä pikku hiljaa kun on vähän rahaa  

Ei näy täälläkään- ainakaan vielä- vaatteissa mitenkään. Tulee ihmeteltyä, että mistä ne kilot ovat kadonneet. Jos saan tavoitteen täyteen ja tuo mukamas-raskausmaha tuossa köllöttää, niin kyllä itku ja hammasten kiristys varmasti tulee.  

Kannattaa ottaa niitä kuvia itselleenkin. Kun muutos tapahtuu maltillisesti, niin eroa ei välttämättä itse huomaa kun ehtii tottua. Kuvia vertaamalla voi helpommin nähdä että kyllähän sitä on muuttunut. 

Ennen kuin huomaatkaan on vaatteet tulleet isoiksi eikä vyökään enää pelasta housuja tippumasta 😊.. Mulla ei peilikuva näyttänyt omasta mielestä yhtään erille vaikka kiloja oli lähtenyt huima määrä.. Sitten jossain vaiheessa alkoi tulla joka suunnasta kommentteja, oli ehkä n. 30kiloa tiputettu, silloinkaan en oikein itse nähnyt ja tuntenut eroa.. Mun vaatteet oli ollu isoja, tunikoita jne ja sit tuntuu kuin yhdessä yössä kaikki olis tullu isoiksi.. Luulen, että silloin aloin nähdä itseni pienempänä ensimmäistä kertaa. Mulle konkretisoitui vasta kun latasin tänne kuvan, jossa olin kokonaan yhden vanhan farkkuni lahkeessa 😂. Eli Tsemppiä, olet jo nyt pudottanut paljon ja kyllä se kohta tuntuu ja näkyy myös sinulle, usein muut huomaavat muutoksen ensin kun itse ei vielä sisäistä omaa uutta ulkonäköään.  

Mä olen aloittanut suurinpiirtein samoista kiloista kuin sinä ja oikeastaan vasta - 20 kg saavutettuani alkoivat ihmiset huomata laihtumisen. Minä huomasin muutoksen paremminkin siinä, että aikaisemmin liian pienet vaatteet menevätkin nyt päälle kuin sen että vanhat vaatteet olisivat liian isoja. Oikeastaan olen vasta kahdet housut poistanut kaapistani siksi että ne eivät pysy enää ylhäällä. 

Mä oon huomannut, että mun vaatteet menee aikalailla yhtä hyvin päälle n. 10 kilon sisällä, eli en huomaa edes vaatteista, että olen tiputtanut nyt n. 6-7 kiloa... Mun vaatteet siis mahtuu yhtä hyvin päälle 68 - 78- kiloiselle... Mä oon kyllä saanut kommentteja, et ootpa laihtunut. itse en huomaa oikeastaan mitään muutosta. Ainoa mikä mulle tän kertoo, on vaaka.  

en ole nainen enkä ole 118kg painannu mutta olen painannut 112kg ja huomasin vasta muutoksen 92kg painoisena peilissä vaikka vaalla huomasin joka viikko. Silloin vasta rupesin vaatteita kahtomaan et onhan tää jo aika iso ja ihmiset kommentoi kasvoja et on kaventunut ja että mies on laihtunut. 

Vyöhön on tarvinnut lisä reikiä ja työkaveri sanoi lomansa jälkeen että kasvot on kaventunut 

Kiloilla on taipumusta lähteä yhtä huomaamatta kuin tulevatkin. En minäkään ole viimeistä 10+ kiloani huomannut juuri lainkaan. (En omista peiliä.) Ja ekat kilot lähtee niin huomaamattomista paikoista, että ei juurikaan näy. Mutta hyvän olon huomaa! Jatka samaa menoa vaan. Kaloritietoisuus auttaa ja annosten koon pitäminen kuosissa. Eespäin, sano läski mummo lumessa. 🤣 

Ihan samoista fiiliksistä kirjoitin itse ehkä kuukausi takaperin. Itselläni on nyt tippunut 3kk aikana 16kg. Huomaan että vaatteet eivät kinnaa, tunikat löysempiä jne. Mikään vaate ei kuitenkaan ole liian iso, mitään uutta ei ole tarvinnut ostaa. Hemmoittelin itseäni 10kg kohdalla uusilla rintaliiveillä 🤣 Toppatakkia sovitin viikko takaperin ja siinä huomasin miten paljon mahaa hävinnyt viimetalveen verrattuna. Hurjasti tsemppiä sinne, me ei luovuteta! 

On tämä kyllä niin lohdullista lukea kommenttejanne. Jättimäinen kiitos kaikille! Ei tämä sitten niin toivotonta taida ollakaan, vaikka usko meinaa loppua. Otin viime viikolla ekat kuvat ajatuksena juurikin verrata jossain kohtaa niihin, mutta itku siinä pääsi niitä kuvia katsoessa, semmonen läski siellä oli. Mutta hyvä motivaattorihan se oma kuva kai pidemmän päälle on, kunhan alkujärkytyksestä tokenee. Odotan vaan niin sitä hetkeä, kun voi mennä ihan normikauppaan normiosastolle sovittamaan vaatteita ja ostaa sitä mikä näyttää ja tuntuu kivalta, eikä sillä perusteella mikä sattuu mahtumaan päälle. 

Mulla on tippunut n. 25kg n. 1,5v (vielä saman verran tiputettavaa jäljellä), ja kuvat on ne jotka saa mut uskomaan prosessiin. Koska vaikka tajuan että jaksaminen ja olo ja ulkomuotokin on kohentunut, niin tunnepuolella tulee edelleen päiviä kun siltä ei tunnu. Otan viikottain kuvia, silloin kun on hyvä olo, kun on huono olo, milloin vain. Ne antaa kivasti perspektiiviä, kun esim. nyt on ollut huono viikko, stressiä, turvotusta, pms:ää, ja "näytän kaikissa kuvissa hirveältä": kun objektiivisesti katson, näytän vain väsyneeltä. Ja kun selailen kuva-arkistoani taakse päin, se konkretisoituu että tämä on vain hetkellinen olotila: sieltä löytyy kuvia 5, 10, 15, jopa 20kg painavampana, kun olen innosta hehkeänä, kuvatekstejä "Ihanaa, jaksoin kävellä x pitkän lenkin!" tai "Vau mikä olo!!" tai "Iiik lähdössä tekrmään juttua x!!" Ja samoin sieltä löytyy ihan koko matkan ajan itkuisia, väsyneitä, masentuneita, rumia, ilmeettömiä, ahdistuneita, turvonneita kuvia huonoilta päiviltä. Ja kun siellä ihan alkupäässä on vain hyvin, hyvin väsyneitä kuvia, joista näen miten täynnä itseinhoa olin, en voi kuin tuntea myötätuntoa mennyttä minää kohti, ja kiitollisuutta että silti jaksoin alkaa panostaa omaan hyvinvointiin taas kerran. Ja se kaikki saa tuntemaan kärsivällisyyttä myös tätä päivää kohtaan, ja tajuamaan että tulevalle minällenikin on ihan se ja sama tuliko viikko takapakkia joskus vuonna 2021 syyskuussa, kunhan en luovuttanut ja muistin silti nauttia myös elämästä, käydä elokuvissa, nähdä ystäviä ymv. En tiedä auttaako tämä, mutta halusin vain avata miten se kuvien ottaminen voi auttaa paljon enemmänkin kuin vain "tulosten seuraamisessa" ❤ Painonpudotus, itsetunto, hyvinvointi, minäkuva... ne kaikki on isoja juttuja, ja vaatii työtä.